Kirkon kulmilta -kolumni

Marjatta Huhta

Kesän kynnyksellä tiekirkot avautuvat, ja itse kukin pääse katsomaan vanhaa rippi- tai hääkirkkoaan ja kaikkiakin Suomen kauniita kirkkoja. Mietitkö, miksi puhumme kirkonkylistä emmekä vaikkapa palokuntakylistä (aluejako on sielläkin)? Kirkko on, ja on ollut tärkeä maamerkki ja kulttuurimme kehto. Kirkko opetti meidät lukemaan ja kasvatti ihmisiksi.

Minä olen aina ihmetellyt, miksi kirkko käyttää sanaa diakonia. Se kuulostaa vanhalta hilkkapäätädiltä, joka antaa kamverttitippoja. Vanhentunut sana. Diakonia on auttamistyötä.

Auttamistyö meidänkin seurakunnassamme tarkoittaa, että heikossa asemassa olevia tuetaan (= ruokaa, rahaa, apua). Kriisialueille lähetetään rahaa hädän hetkellä. Jos avioero uhkaa tai lastenkasvatuksessa on kriisi, saat keskusteluapua tilanteeseen (=perheneuvonta). Perheillä on kerhoja, jossa lapsi saa seuraa ja äiti hengähdyshetken. Kun läheisesi on kuolemassa, saat ihmisen vierellesi, joka tietää mitä tehdä ja rauhoittaa (=saattohoito). Vauvan syntyessä saat liittyä perinteeseen, jossa on ajateltuna kummien (=läheisten ihmisten) ja kirkon tuki kaikessa (rippileirit, kerhot, tapaamiset).  Vanhanakin kun ikäisesi ovat haudassa, saat juhlia syntymäpäiviä kirkon kanssa ja pappi/vapaaehtoinen käy luonasi, jos kerrot, että haluat.

Kirkko ei pakota, se tarjoutuu. Seurakunnan työntekijä ei tuputa, hän ehdottaa. Mutta sinun tehtäväsi on osoittaa tahtovasi. Tahdotko olla mukana ja tukea ihmisten auttamistyötä? Kerro se.

Olet uskottu, toivottu ja rakastettu tässä kirkossa. Yksi mahdollisuus kertoa tahdotko, tulee syksyllä seurakuntavaaleissa. Voit ilmaista tahtosi olla mukana hyvän puolesta. Voit sanoa: tahdon.

Minä tahdon vaeltaa viisaasti, noudattaa totuuden tietä.” (Ps 101: 2) 

 

Marjatta Huhta on kirkkovaltuutettu ja kirkkoneuvoston jäsen 

SANA SINULLE

Jumalan luomakunta 

Rippikoulu on hieno kokemus elämässä, jonka aikana on mahdollisuus oppia paljon uutta. Yhtenä tärkeänä teemana on luonto, sekä ihmisen vastuu siitä huolehtimisessa. Näitä vastuita päästiin pohtimaan Laaja 1 rippileirillä. Pohdinnat jatkuvat Laaja 2 leirillä, jonne vieraaksi saapuu eräkummeja, joiden tärkeänä tehtävänä on valistaa nuoria luonnosta.

Kristityn näkökulmasta ihmisen, luonnon ja Jumalan keskinäistä suhdetta voisi kuvailla niin, että Jumala on kuin työnantajamme ja me olemme puutarhureita hänen puutarhassaan. Hän on antanut meidän tehtäväksemme pitää siitä hyvää huolta. Meidän on kitkettävä rikkaruohot, pidettävä vedet puhtaina sekä torjuttava tuholaiset. Kun teemme työmme mallikkaasti, Jumala palkitsee meidät hyvin tehdystä työstä. Hän suo meidän nauttia puutarhan antimista. Mutta jos jätämme työmme tekemättä, vaan alamme ahneiksi, niin huomaamme lopulta, että Jumalalla ei ole kohta mitään annettavaa.

Meillä ihmisillä on suuri vastuu, että tasapaino ja täydellisyys säilyy täällä Jumalan luomassa maailmassa. Kun me kaadamme metsää omiin tarpeisiimme, on tilalle istutettava uutta. Kun me metsästämme ja kalastamme itsellemme ruokaa, on meidän huolehdittava, ettei mikään laji joudu uhanalaiseksi, eivätkä vieraslajit ota valtaa kotoperäisestä luonnosta. Ja kun me viljelemme maata, emme voi valjastaa kaikkia soita tähän tarkoitukseen.

Ihmiskunta ei ole kuitenkaan osannut elää kuten pitäisi, vaan olemme ahnehtineet luonnon antimet itsellemme piittaamatta seurauksista. Vasta tällä vuosituhannella tähän on alettu kunnolla heräämään. Ihminen on kyllä älykäs tekemään mitä ihmeellisimpiä asioita, muttei tarpeeksi viisas ymmärtämään tekojaan. Tätä on jatkunut vuosisatojen ajan. Sitä mukaan, kun tiede ja teknologia on kehittynyt, sitä huonompaan suuntaan luonnon tila on mennyt.

Rippikoulu on loistava paikka opettaa vastuullisuutta luonnosta ja Laajaniemen leirikeskuksen metsäinen ympäristö järven rannalla luo loistavan tunnelman. Leiriläiset kuuluvat ikäluokkaan, jolle tätä tietoa on hyvä jakaa. Kun me jo varhaisessa vaiheessa elämäämme alamme ymmärtää, se ymmärrys jatkuu läpi elämän ja aina seuraaville sukupolville.

Timo Pasanen, työharjoittelija, yhteisöpedagogiopiskelija

Timo Pasanen Laajaniemessä riparin pidossa