Sana sinulle

 

Armo ja sopu

”Tahtoa ihmisellä on, mutta luonto on heikko”. Näin sanotaan isossa kirjassa parissakin kohdassa. 

Ihmisen heikko luonto näkyy keväisin paljastuvissa tupakantumpeissa, heitetyissä pulloissa ja muovikääreissä. Heikko luonto näkyy etuiluna jonoissa. Heikko luonto näkyy armottomina sanoina töppäyksen vahingossa tehneelle ventovieraalle vaikkapa liikenteessä. Heikko luonto näkyy jarrutuksena tarttua asioihin, jotka pitäisi hoitaa, kuten anteeksipyyntö.

Kristus tuli pehmittämään meidän heikkoa luontoamme ja taivuttelemaan sitä armollisempaan kuosiin. Hän hengaili halveksittujen kanssa ja toimi armollisesti töpänneiden tyyppien kanssa.

Sakariaan kirjassa kerrotaan hassu juttu, jossa tekijä paimensi kauppiaille tiloilta myytyjä teuraslampaita. Tämä valitsi itselleen kaksi sauvaa, toiselle hän antoi nimen "Armo" ja toiselle nimen "Sopu". ”Niitä minä käytin paimentaessani lampaita.”

Loma-Suomessa tarvitsemme nuo kaksi sauvaa: armo ja sopu. Läheiset, lapset ja lastenlapset muistavat kesän hetket, kun on ollut sopu ja hyvä fiilis. Ja jos ja kun töpätään, armoa riittää.   

Armollista kesää!