Rippikoulu on ihmisen parasta aikaa

Näin kuuluu lentävä lause, sananparsi, jonka syntymiseen on tarvittu vähintäänkin hippusellinen nuorten sielujen aitoa kokemusta. Ei tulta ilman kipinää. Tänäkin suvena ovat rippikoulunsa kolunneet läpi rapiat 200 pitäjämme nuorta. Rippikoulu on paitsi kenties parasta aikaa, myös pohtimisen ja etsimisen aikaa ihmisen elon polulla. Näitä kaikkia se on myös meille seurakunnan työmyyrille. Vuosikymmeniä elämänkaaren taivalta talloneelle ja Jumalaan uskoneelle yksilölle on äärimmäisen opettavaista toisinaan pysähtyä kristinuskon ja elämän perusasioiden äärellä. Kuka minä olen? Mikä on Raamatun punainen lanka? Millainen on uskon ja tiedon suhde? Miten voin auttaa toisia? Mitä arvostan elämässä? Mitä tarkoittavat synti ja armo? Mikä on Jeesuksen kärsimyksen, kuoleman ja henkiin heräämisen merkitys minulle itselleni? Mitä pyhissä toimituksissa tapahtuu? Millainen elämäni on tähän asti ollut? Mitä toivon tulevaisuudeltani? Näitä ja monia muitakin kiperiä kysymyksiä pohdimme rippikoulussa yhdessä nuorten kanssa. Saan aina kerta toisensa jälkeen ihailla nuoren ihmisen mielen avoimuutta ja ennakkoluulottomuutta. Meidän jokaisen maallisen elonpolun tulevaisuus on nykyisen nuorison käsissä – ja hyvä niin. ”Mutta minä vastasin: »Voi, Herra, Jumalani, en minä osaa puhua, minä olen niin nuori!» Silloin Herra sanoi: Älä sano, että olet nuori, vaan mene, minne ikinä sinut lähetän, ja puhu, mitä minä käsken sinun puhua. Älä pelkää ketään, sillä minä, Herra, olen sinun kanssasi ja suojelen sinua.” Jer. 1: 6-8

Eveliina Jamnes, vs. kappalainen

 

Eveliina Jamnes, vs. kappalainen