Erehtyminen on inhimillistä, anteeksianto jumalallista

Kouluaikana minulla oli pyyhekumi, johon oli painettu tuo otsikon teksti. Sillä kelpasi kumittaa pois sotkut ja virheet. Nykyään siihen voi käyttää myös Delete-nappulaa. Kaikkea ei kuitenkaan voi hävittää napinpainalluksella.

Kaduttaako sinua joskus joku asia, joka tämän hetken viisaudella olisi ollut parempi jättää tekemättä? Tulee mieleen, että tuota en tee toiste tai se, että taas tein, vaikka muuta meinasin. Älä huoli, nyt on mitä mainioin ajankohta havaita sellaista, sillä eilen oli tuhkakeskiviikko.

Tuhkakeskiviikosta alkaa kirkkovuoden kalenterissa paastonaika. Paastonaikana saa ihan luvan kanssa miettiä omia puutteitaan ja syntejään. Ja niitähän meissä kaikissa riittää. Kun rehellisiä ollaan, niin monella tavalla toimimme väärin ja jätämme tekemättä sitä hyvää, mihin olisi ollut mahdollisuus.  Meissä saattaa myös asustaa katkeruutta ja haluttomuutta antaa anteeksi.

Tämän kaiken inhimillisen meissä tiesi Jumalakin ja järjesti pääsiäisen paastonajan päätteeksi. Pohdintojen tarkoitus on valmistaa meitä pääsiäisen viettoon ja sen ilosanoman äärelle. Minunkin puolestani Jeesus meni ristille ja kantoi siellä syntini ja syyllisyyteni. Voin pyytää, saada ja antaa anteeksi. Inhimillinen ja jumalallinen kohtaavat. Saan katsoa itseäni ja maailmaa uusin silmin.

Paastonajassa on viisasta viivähtää.

Syvyydestä minä huudan sinua, Herra.

Herra, kuule minun ääneni.

 Ps. 130:1–2

Jaana Sikorski
Diakonissa

Jaana Sikorski, diakonissa